Tunteikasta aikaa

Treeniä ja töitä

Reilu viikko takana Bikini Challengea ja vitsit mikä olo! Tää on ihan huippu, saa syödä niin ettei kyllä oo nälkä päässy tulemaan kun pari kertaaja ruoat on tosi hyviä ja voi kokkailla vaikka mitä. Treenit tein viime viikolla ma-pe. Neljä punttia, yks ulkotreeni ja kaks aamulenkkiä. Treenit on tosi lyhyitä, mutta saa kyllä paikat tutisemaan, just sopivia siis minun aikatauluihin. Treenien tehon huomaa kyllä konkreettisesti, kun painoja saa lisätä tiuhaan. Hyvänä esimerkkinä hauikset, aloittelin keväällä kuuden kilon käsipainoilla, nyt mennään jo 9,5kg painoilla.

Keskiviikosta sunnuntaihin tein 49h töitä, lauantaina ja sunnuntaina tein 14h vuorot ja ne meni kyllä yllättävän kivuttomasti, jutut vaan alko olla aika laadukkaita ja astiat putoili käsistä (anteeks työkamut), mutta muuten ihan jees! :D Viikonlopun aikana pääsin kokemaan lyhyen hoitsu-urani koskettavimman ja omalla tavallaan erittäin kauniin tapahtuman. Yleensä ei ole tarvinnut miettiä työasioita kotona, mutta sen vuoron jälkeen kyllä tuli mietittyä. Viikonloppuun mahtui siis itkua, naurua ja kaikkea siltä väliltä ja se itku jatkui tänään...

Poikanen aloitti koulun

Tänään koitti suuri päivä. Minun rakas poikaseni aloitti koulun. Miten voikaan hetkessä muuttua pieni päiväkotilainen reippaaksi koululaiseksi, vaikka reipas poikanen on kyllä aina ollut. Intoa täynnä suunnattiin koulutielle yhdessä aamulla. Voi tämä tunteiden kirjo mitä äitinä joutuukaan käymään. Eilen mietin, että miten ihmeessä selviän tästä päivästä itkuitta ja ekat kyyneleet piti vierittää jo eilen lukiessani tätä yhden kaverini facebook sivuilta:

"Lähetän sinut matkalle,
matkalle maailman ääriin.
Pakkaat itse reppusi,
itse ilman apua.
Silmäkulmassani kiiltää kyynel,
ikävän itku.
Hetkessä olet hävinnyt,
kadonnut opin ihmeelliseen maailmaan."

Tää on se tunne, kun puhutaan siitä kuinka aika vaan vilisee silmissä. Vasta poikanen oli minivauva ja nyt koitti koulutaipaleen alku. Kuinka ei voikkaan aina enää olla varma jokaisesta hetkessä missä lapsi m.enee, pitää luottaa että matkat sujuu hyvin ja osaa huolehtia omista tavaroistaan. Poikanen on saanut jo kulkea itsekseen lyhyitä matkoja ja olla melko vapaasti kavereiden kanssa, mutta silti napanuora vielä vähän kiristää jossain. On aika haikea olo, mutta tietenkin myös niin iloinen ja onnellinen ja ylpeä siitä, kuinka on saanut kasvatettua reippaan pienen miehen jo koululaiseksi. Onnea matkaan rakas!

Huomenna on sitten minun vuoroni aloittaa koulu, on kyllä jo kiva palata kouluun ja nähdä ihania luokkakavereita. Syksystä on tulossa melko tiivis ja päätin jo viime keväänä että syksyllä en tee töitä, keskityn pelkästään kouluun, mutta kuinkas kävikään. Olen ilmoittanut töihin, että voin tehdä elo-syyskuussa vielä viikonloppuisin yövuoroja ja niitähän riittää. En tiedä oliko ihan loppuun asti mietitty juttu taas, mutta siitäkin selvitään ihan varmasti. Lokakuussa alkaa sitten harjoittelut ja sen ohessa en kyllä oikeasti aio tehdä muita töitä. Savoniaan suoritan pari kurssia avoimen amk:n kautta vielä tässä syksyllä. Saattaa tulla taas pitkät yöt, mutta onneks tällä ruokavaliolla jaksaa. ;)