Hiljaista

Täällä on ollut nyt hiljaista ja siirrynkin bloggailemaan nyt meidän reissublogiin http://mammatmaailmalla.blogspot.fi/ käykäähän siellä lueskelemassa! :)

Vaikka skyfalls onneks on ystävät turvana

~Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloilleen silloinkin, kun siipemme unohtavat kuinka lennetään~

Tää on Teille rakkaat ystävät.

Mieti hetki tilannetta, kun sinusta tuntuu ettet enää jaksa, kaikki tuntuu menevän pieleen ja olet solmussa elämäsi kanssa. On paha olla, etkä osaa välttämättä ajatella kaikkea enää niin positiivisesti. Huomaat yhtäkkiä miten paljon ystäviä ympärilläsi onkaan. Joku laittaa viestiä, joku soittaa, joku kyselee facebookissa ja tietenkin myös ne ystävät joita ehdit näkemään. Se tunne on melko nöyrä, mietit miten olet ansainnut näin paljon ihania ihmisiä ympärillesi ja että osaisitko itse tukea ystäviä silloin samalla tavoin, kun he sitä eniten tarvitsevät. Kuinka ystävät osaakaan löytää ne oikeat sanat, joista saatkin taas voimaa jaksaa ja mietit asioita eri kulmasta.

Tämän eroprosessin myötä, Te ystävät, olette olleet minulle korvaamaton tuki ja apu. En edes halua kuvitella, millainen sekamelska päässä voisi ollakkaan ilman teitä. Ajatuksia on voinut purkaa juuri silloin kun on siihen ollut tarve, vaikka keskellä yötä, aina löytyi joku ystävä tueksi. Kuinka yllättävistä ihmisistä on tullut tärkeitä tukijoita ja kuinka helppoa on ollut kertoa omia ajatuksia teille. Monesti niin viaton ja "normaalissa" tilanteessa sen erityisempää huomiota saamatta jäävä kysely kuulumisista sai aivan erilaisen käänteen, olitte aidosti kiinnostunteita kuinka voin.

Ihanat luokkakaverit, tutut, työkaverit, sukulaiset, kaverit, tiedätte kyllä, ootte ollu huikeita! En osaa pukea sanoiksi sitä, miten iso apu olette olleet. Olen vaan niin vilpittömän kiitollinen jokaisesta teistä. Todella ihana on ollut myös huomata se, että ei sillä ole väliä kuinka hyvin vai huonosti olet kerennyt pitää yhteyttä ystäviisi, vaan ystävät ovat aina siellä, missä eniten heitä tarvitset.

Vaikka skyfalls onneks on ystävät turvana

~ KIITOS! ~

I´m back!

Uusi koti!

Tuli kyllä turhan pitkä blogihiljaisuus, pahoittelen kovasti. Ei ehkä houkuttele lukijoita tällainen yletön kirjoitustulva ;) mutta lupaan olla tästä eteenpäin paljon ahkerampi kirjoittelija, kun alkaa elämä olla taas reilassa!

Moni varmasti tietääkin päällimmäisen syyn siihen, miksi ei ole ollut aikaa tänne kirjoitella. Meni elämässä asioita vähän uuteen uskoon ja nyt aletaan rakentamaan taas uutta. Ero ja muutto uuteen kotiin, siinäpä ne syyt sitten olikin...

Mutta miksi juuri tänään on taas hyvä hetki kirjoitella tänne. Siksi, että olen kovin tohkeissani ollut Fitfarmin valmennuksissa melkein puoli vuotta mukana ja olen ylistänyt ja kehunut niitä kaikille kavereille ja ehkä vähän jopa tuntemattomillekkin. Tänään kuitenkin paljastui Fitfarmista melko ikäviä puolia esiin, enkä kyllä aio enää jatkaa heidän valmennuksissaan. Valmennukset toki ovat olleet hyviä ja tuloksia on tullut, mutta asiakaspalvelu ei toimi tai sitä ei oikeastaan voi kutsua asiakaspalveluksi. Kritiikkiä ei saa yhtään antaa, eikä kielteisten kommenttien julkaiseminen ole sallittua. Toki se voi viedä motivaatiota, mutta myös tsemppaa useita meistä. Bikini challengen alussa hehkutinkin kuinka huippu facebook ryhmä bikiniläisillä on ja sitä se on todella ollut nämä viikot. Uskomaton tsemppi päällä ja ryhmä täynnä huippuja tyyppejä. Fitfarmin mielestä ryhmässä on kuitenkin jaettu ulkopuolisille tietoa, jota ei olisi saanut jakaa. Ryhmäläiset ovat olleet siinä käsityksessä, että siellä on vaan maksaneita bikiniläisiä ja treeniohjelmista ja videoista on voitu keskustella. Nyt fitfarm syyttää koko ryhmää tekijänoikeusloukkauksista yms. Viestit yrityksen tasolta ovat olleen todella ala-arvoisia, eikä yhtään ammatillisia. Tästä on taas saanut hyviä vinkkejä siihen, kuinka ei pidä yrittäjänä toimia, jos joskus oman yrityksen perustaa. Onneksi alkaa olla useita muitakin nettivalmennusryhmiä, jotka saavat varmasti tässä lähiaikoina paljon uusia asiakkaita. Itse mietiskelin muscle challengea, mutta se jää vielä mietintään. :)

On siellä joitan ehkä tapahtunukki!

Jalat kovilla

Toinen viikko bikini challengea takana ja hyvin menee, mutta menköön. ;) Herkkuja ei tee mieli, treenit sujuu hyvin ja kaikki on hyvin. Paino on lähteny laskemaan aika nopeeseen tahtiin, ei ihan tällä tahdilla tarviis tippua. Pitää miettiä ja kysellä fitfarmilta lisäohjeistusta, jos sama jatkuu. Tosin tiedän itsekkin, että aamupuuron pois jättäminen on osasyy tähän. Ei vaan maistu mitenkään. Mutta olo on kuitenkin hyvä ja treenit sujuu hyvin.

Mulla oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu ja olipas kyllä kiva, näihinhän vois vaikka tottua. Eilen käytiin tivolissa koko perheellä ja illasta olin kavereitten kans ulkona. Dieettiin ei tietenkään kuulu alkoholipitoiset juomat, joten vesilinjalla mentiin (yhden lasin kuivaa valkkaria kyllä join). Oltiin pitkästä aikaa Nightissa ja tuli kyllä tanssittua koko ilta, hyvää musiikkia ja hyvässä seurassa, eipä muuta tarttee. Korkkarit oli oikein nappivalinta tuollaiselle illalle, nyt on jalat täynnä rakkuloita ja hankaumia, mutta mitä sitä nainen ei tekisi kauneutensa vuoksi.. ;)

vähän paikkailua ennen porrastreeniä ;)

the portaat

Tämän viikon treenit tuli taas painettua viitenä päivänä peräkkäin. Alkuviikosta arvoin flunssan kanssa, että tuleeko vai ei ja ei onneksi tullut pahemmin, joten pääsin treenaamaan. Viiden päivän treeniputki ja eilinen tanssimaraton oli hyvä päättää tän päivän porrastreeniin. Huh! Eipä ihan äsken ole tullut treenattua tuollasilla sykkeillä, parhaimmillaan syke oli 186, treeni kesti puoli tuntia ja oltiin Reijolassa Mulon mäessä siskoni kanssa treenaamassa. Jalat täristen käveltiin siitä vielä reilu 5km matka vanhempieni luokse. Innolla odotan lähipäivien olotilaa jaloissa, rakkulat yhdistettynä lihaskipuun...

Tunteikasta aikaa

Treeniä ja töitä

Reilu viikko takana Bikini Challengea ja vitsit mikä olo! Tää on ihan huippu, saa syödä niin ettei kyllä oo nälkä päässy tulemaan kun pari kertaaja ruoat on tosi hyviä ja voi kokkailla vaikka mitä. Treenit tein viime viikolla ma-pe. Neljä punttia, yks ulkotreeni ja kaks aamulenkkiä. Treenit on tosi lyhyitä, mutta saa kyllä paikat tutisemaan, just sopivia siis minun aikatauluihin. Treenien tehon huomaa kyllä konkreettisesti, kun painoja saa lisätä tiuhaan. Hyvänä esimerkkinä hauikset, aloittelin keväällä kuuden kilon käsipainoilla, nyt mennään jo 9,5kg painoilla.

Keskiviikosta sunnuntaihin tein 49h töitä, lauantaina ja sunnuntaina tein 14h vuorot ja ne meni kyllä yllättävän kivuttomasti, jutut vaan alko olla aika laadukkaita ja astiat putoili käsistä (anteeks työkamut), mutta muuten ihan jees! :D Viikonlopun aikana pääsin kokemaan lyhyen hoitsu-urani koskettavimman ja omalla tavallaan erittäin kauniin tapahtuman. Yleensä ei ole tarvinnut miettiä työasioita kotona, mutta sen vuoron jälkeen kyllä tuli mietittyä. Viikonloppuun mahtui siis itkua, naurua ja kaikkea siltä väliltä ja se itku jatkui tänään...

Poikanen aloitti koulun

Tänään koitti suuri päivä. Minun rakas poikaseni aloitti koulun. Miten voikaan hetkessä muuttua pieni päiväkotilainen reippaaksi koululaiseksi, vaikka reipas poikanen on kyllä aina ollut. Intoa täynnä suunnattiin koulutielle yhdessä aamulla. Voi tämä tunteiden kirjo mitä äitinä joutuukaan käymään. Eilen mietin, että miten ihmeessä selviän tästä päivästä itkuitta ja ekat kyyneleet piti vierittää jo eilen lukiessani tätä yhden kaverini facebook sivuilta:

"Lähetän sinut matkalle,
matkalle maailman ääriin.
Pakkaat itse reppusi,
itse ilman apua.
Silmäkulmassani kiiltää kyynel,
ikävän itku.
Hetkessä olet hävinnyt,
kadonnut opin ihmeelliseen maailmaan."

Tää on se tunne, kun puhutaan siitä kuinka aika vaan vilisee silmissä. Vasta poikanen oli minivauva ja nyt koitti koulutaipaleen alku. Kuinka ei voikkaan aina enää olla varma jokaisesta hetkessä missä lapsi m.enee, pitää luottaa että matkat sujuu hyvin ja osaa huolehtia omista tavaroistaan. Poikanen on saanut jo kulkea itsekseen lyhyitä matkoja ja olla melko vapaasti kavereiden kanssa, mutta silti napanuora vielä vähän kiristää jossain. On aika haikea olo, mutta tietenkin myös niin iloinen ja onnellinen ja ylpeä siitä, kuinka on saanut kasvatettua reippaan pienen miehen jo koululaiseksi. Onnea matkaan rakas!

Huomenna on sitten minun vuoroni aloittaa koulu, on kyllä jo kiva palata kouluun ja nähdä ihania luokkakavereita. Syksystä on tulossa melko tiivis ja päätin jo viime keväänä että syksyllä en tee töitä, keskityn pelkästään kouluun, mutta kuinkas kävikään. Olen ilmoittanut töihin, että voin tehdä elo-syyskuussa vielä viikonloppuisin yövuoroja ja niitähän riittää. En tiedä oliko ihan loppuun asti mietitty juttu taas, mutta siitäkin selvitään ihan varmasti. Lokakuussa alkaa sitten harjoittelut ja sen ohessa en kyllä oikeasti aio tehdä muita töitä. Savoniaan suoritan pari kurssia avoimen amk:n kautta vielä tässä syksyllä. Saattaa tulla taas pitkät yöt, mutta onneks tällä ruokavaliolla jaksaa. ;)

Bikini challengen aloitus ja puddingia biitsillä

Oonpas ollu nyt laiska tänne kirjoittelemaan. Ei oo oikein ollu aikaa. Viikonlopun olin öissä töissä ja on ollu kaikenlaista tässä (seli, seli). Viime viikko oli löysäily/mässäily viikko ja tänään alko Bikini Challenge, ekan päivän jälkeinen fiilis on ky huikee ja motivaatio korkeella. Ruoat on tosi hyvät ja helppo noudattaa, ei oo ollu vielä yhtään nälkä (varmaan eilen tankkasin kun viimestä päivää, nii hiilareita on riittäny tällekki päivälle ;D ) Fb:ssä on huippu ryhmä Bc:läisille, jossa on kova tsemppi päällä, toivottavasti kestää tää into koko 10vkoa...

Ens viikolla strattais arki kunnolla meidän perheessä. Mulla ja poikasella alkaa koulut ja neitonen meni tänään jo päiväkotiin "harjoittelemaan" pitkän loman jälkeen. Mulla tässä pari päivää vapaata ja sit onkin ke-su yhteensä 49h töitä, la ja su 14h vuorot. Treenien ajoitus tuo siis hiukan haastetta tähän viikkoon.

Aamu alkoi tänään aamulenkillä ja illalla tein vielä punttitreenin, nyt kädet tärisee niin etten meinannu saada piilareita pois silmistä!
Päivä oltiin biitsillä lasten kans, ja ah miten ihana sää! Varmaan tämän kesän vikoja biitsipäiviä on nää. Mulla oli kylmälaukussa mustikka-valkosulkaa puddingia mukana välipalana. Aluks se maistu hyvältä, mutta annos oli kyl liian iso ja alko loppu jo tökkiä, mut kiltisti söin annokseni.

Anteeks, tää postaus on nyt ilman kuvia, yritän lisäillä kuvia lähipäivinä, tällasia kuvattomia päivityksiä on tosi tylsä lukee. Bikini challengen alotuskuvatkin pitäis ottaa. Luvassa siis tulevat 10vkoa tiukkaa treeniä ja ruokavaliookaan ei tarvii ite miettii, kun kaikki on saneltu valmiiks. ;)

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Iltalenkit ja mietteitä syksystä

Lähiaikojen ihaninpia oivalluksia on iltalenkit! Treeniohjelmani suosittelee kovasti aamuaerobisia, mutta ne on välillä melko haastava toteuttaa tai ainakaan niin että pääsisin yksin lenkille, niin olen siirtynyt iltalenkkeihin. Lasten mentyä nukkumaan on ihanaa suunnata lenkille ja saada sitä kaivattua omaa aikaa. Tiedän, aamuaerobiset kuluttaa enemmän rasvaa ja tehostaa koko päivän rasvanpolttoa, mutta olen ajatellut asian niin, että parempi tämäkin vaihtoehto kuin ei mitään.

Tänään kävin iltalenkin taas pyöräillen tekemässä ja ihmettelin, että miksi lähiaikoina pidemmät pyörälenkit ovat jääneet. Pyöräily on aina kuulunut lempiurheilumuotoihini melkeinpä aina, joko tietä pitkin pyöräillen tai spinningissä. Välineurheilija kun olen, niin tietenkin pyöräillessä pitää olla lukkopolkimet ja klossikengät, että lenkistä saa kaiken mahdollisen hyödyn irti ja jalat töihin. ;)
 Pyöräily on siitä kivaa, kun melko lyhyessä ajassa pääsee kulkemaan pitkiä matkoja ja maisemat vaihtuu tiuhaan. Tämän päivän parasta antia oli, kun aloin ihmettelemään, että mistä tulee punainen valo pyörän tankoon ja tämähän se oli, auringonlasku:

Syksyn kuviot jo mielessä

Tällä viikolla palautin myös Savoniaan ilmoituksen, että otan koulupaikan vastaan, mutta olen koko lukuvuoden vielä poissa. Syksyllä suoritan joitakin Savonian kursseja jo avoimen amk:n kautta, enkä malttaisi millään odottaa, kun voin kertoa olevani kätilöopiskelija. Tällä viikolla pääsin käymään synnytyssaleilla Joensuussa ja tuli kyllä taas sellainen tunne, että voi kun sinne pääsisi pian harjoittelemaan ja töihin.

Syksyn treenitkin vähän muuttuu. Reilun viikon päästä aloitan Fitfarmin Bikini Challengen. Nälkä kasvaa syödessä sanonta pitää kyllä hyvin paikkansa tässäkin asiassa. Treenaamiseen jää koukkuun ja aina voi tavoitella jotain parempaa, eikä koskaan voi sanoa olevansa täydellinen. Poikaseni oli ihana, kun kuuli kun kerroin uudesta treeniohjelmastani, niin kysyi, että etkö sinä äiti jo muka ole bikinikunnossa. Aika kauniisti sanottu! :) Ensi viikko siis tiedossa lepoa ja löysäilyä ja sitten starttaa 10vkoa uudella ohjelmalla ja ruokavaliolla, ihan jo jännityksellä odotan uutta haastetta.