Vaikka skyfalls onneks on ystävät turvana

~Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloilleen silloinkin, kun siipemme unohtavat kuinka lennetään~

Tää on Teille rakkaat ystävät.

Mieti hetki tilannetta, kun sinusta tuntuu ettet enää jaksa, kaikki tuntuu menevän pieleen ja olet solmussa elämäsi kanssa. On paha olla, etkä osaa välttämättä ajatella kaikkea enää niin positiivisesti. Huomaat yhtäkkiä miten paljon ystäviä ympärilläsi onkaan. Joku laittaa viestiä, joku soittaa, joku kyselee facebookissa ja tietenkin myös ne ystävät joita ehdit näkemään. Se tunne on melko nöyrä, mietit miten olet ansainnut näin paljon ihania ihmisiä ympärillesi ja että osaisitko itse tukea ystäviä silloin samalla tavoin, kun he sitä eniten tarvitsevät. Kuinka ystävät osaakaan löytää ne oikeat sanat, joista saatkin taas voimaa jaksaa ja mietit asioita eri kulmasta.

Tämän eroprosessin myötä, Te ystävät, olette olleet minulle korvaamaton tuki ja apu. En edes halua kuvitella, millainen sekamelska päässä voisi ollakkaan ilman teitä. Ajatuksia on voinut purkaa juuri silloin kun on siihen ollut tarve, vaikka keskellä yötä, aina löytyi joku ystävä tueksi. Kuinka yllättävistä ihmisistä on tullut tärkeitä tukijoita ja kuinka helppoa on ollut kertoa omia ajatuksia teille. Monesti niin viaton ja "normaalissa" tilanteessa sen erityisempää huomiota saamatta jäävä kysely kuulumisista sai aivan erilaisen käänteen, olitte aidosti kiinnostunteita kuinka voin.

Ihanat luokkakaverit, tutut, työkaverit, sukulaiset, kaverit, tiedätte kyllä, ootte ollu huikeita! En osaa pukea sanoiksi sitä, miten iso apu olette olleet. Olen vaan niin vilpittömän kiitollinen jokaisesta teistä. Todella ihana on ollut myös huomata se, että ei sillä ole väliä kuinka hyvin vai huonosti olet kerennyt pitää yhteyttä ystäviisi, vaan ystävät ovat aina siellä, missä eniten heitä tarvitset.

Vaikka skyfalls onneks on ystävät turvana

~ KIITOS! ~

I´m back!

Uusi koti!

Tuli kyllä turhan pitkä blogihiljaisuus, pahoittelen kovasti. Ei ehkä houkuttele lukijoita tällainen yletön kirjoitustulva ;) mutta lupaan olla tästä eteenpäin paljon ahkerampi kirjoittelija, kun alkaa elämä olla taas reilassa!

Moni varmasti tietääkin päällimmäisen syyn siihen, miksi ei ole ollut aikaa tänne kirjoitella. Meni elämässä asioita vähän uuteen uskoon ja nyt aletaan rakentamaan taas uutta. Ero ja muutto uuteen kotiin, siinäpä ne syyt sitten olikin...

Mutta miksi juuri tänään on taas hyvä hetki kirjoitella tänne. Siksi, että olen kovin tohkeissani ollut Fitfarmin valmennuksissa melkein puoli vuotta mukana ja olen ylistänyt ja kehunut niitä kaikille kavereille ja ehkä vähän jopa tuntemattomillekkin. Tänään kuitenkin paljastui Fitfarmista melko ikäviä puolia esiin, enkä kyllä aio enää jatkaa heidän valmennuksissaan. Valmennukset toki ovat olleet hyviä ja tuloksia on tullut, mutta asiakaspalvelu ei toimi tai sitä ei oikeastaan voi kutsua asiakaspalveluksi. Kritiikkiä ei saa yhtään antaa, eikä kielteisten kommenttien julkaiseminen ole sallittua. Toki se voi viedä motivaatiota, mutta myös tsemppaa useita meistä. Bikini challengen alussa hehkutinkin kuinka huippu facebook ryhmä bikiniläisillä on ja sitä se on todella ollut nämä viikot. Uskomaton tsemppi päällä ja ryhmä täynnä huippuja tyyppejä. Fitfarmin mielestä ryhmässä on kuitenkin jaettu ulkopuolisille tietoa, jota ei olisi saanut jakaa. Ryhmäläiset ovat olleet siinä käsityksessä, että siellä on vaan maksaneita bikiniläisiä ja treeniohjelmista ja videoista on voitu keskustella. Nyt fitfarm syyttää koko ryhmää tekijänoikeusloukkauksista yms. Viestit yrityksen tasolta ovat olleen todella ala-arvoisia, eikä yhtään ammatillisia. Tästä on taas saanut hyviä vinkkejä siihen, kuinka ei pidä yrittäjänä toimia, jos joskus oman yrityksen perustaa. Onneksi alkaa olla useita muitakin nettivalmennusryhmiä, jotka saavat varmasti tässä lähiaikoina paljon uusia asiakkaita. Itse mietiskelin muscle challengea, mutta se jää vielä mietintään. :)

On siellä joitan ehkä tapahtunukki!

Jalat kovilla

Toinen viikko bikini challengea takana ja hyvin menee, mutta menköön. ;) Herkkuja ei tee mieli, treenit sujuu hyvin ja kaikki on hyvin. Paino on lähteny laskemaan aika nopeeseen tahtiin, ei ihan tällä tahdilla tarviis tippua. Pitää miettiä ja kysellä fitfarmilta lisäohjeistusta, jos sama jatkuu. Tosin tiedän itsekkin, että aamupuuron pois jättäminen on osasyy tähän. Ei vaan maistu mitenkään. Mutta olo on kuitenkin hyvä ja treenit sujuu hyvin.

Mulla oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu ja olipas kyllä kiva, näihinhän vois vaikka tottua. Eilen käytiin tivolissa koko perheellä ja illasta olin kavereitten kans ulkona. Dieettiin ei tietenkään kuulu alkoholipitoiset juomat, joten vesilinjalla mentiin (yhden lasin kuivaa valkkaria kyllä join). Oltiin pitkästä aikaa Nightissa ja tuli kyllä tanssittua koko ilta, hyvää musiikkia ja hyvässä seurassa, eipä muuta tarttee. Korkkarit oli oikein nappivalinta tuollaiselle illalle, nyt on jalat täynnä rakkuloita ja hankaumia, mutta mitä sitä nainen ei tekisi kauneutensa vuoksi.. ;)

vähän paikkailua ennen porrastreeniä ;)

the portaat

Tämän viikon treenit tuli taas painettua viitenä päivänä peräkkäin. Alkuviikosta arvoin flunssan kanssa, että tuleeko vai ei ja ei onneksi tullut pahemmin, joten pääsin treenaamaan. Viiden päivän treeniputki ja eilinen tanssimaraton oli hyvä päättää tän päivän porrastreeniin. Huh! Eipä ihan äsken ole tullut treenattua tuollasilla sykkeillä, parhaimmillaan syke oli 186, treeni kesti puoli tuntia ja oltiin Reijolassa Mulon mäessä siskoni kanssa treenaamassa. Jalat täristen käveltiin siitä vielä reilu 5km matka vanhempieni luokse. Innolla odotan lähipäivien olotilaa jaloissa, rakkulat yhdistettynä lihaskipuun...

Tunteikasta aikaa

Treeniä ja töitä

Reilu viikko takana Bikini Challengea ja vitsit mikä olo! Tää on ihan huippu, saa syödä niin ettei kyllä oo nälkä päässy tulemaan kun pari kertaaja ruoat on tosi hyviä ja voi kokkailla vaikka mitä. Treenit tein viime viikolla ma-pe. Neljä punttia, yks ulkotreeni ja kaks aamulenkkiä. Treenit on tosi lyhyitä, mutta saa kyllä paikat tutisemaan, just sopivia siis minun aikatauluihin. Treenien tehon huomaa kyllä konkreettisesti, kun painoja saa lisätä tiuhaan. Hyvänä esimerkkinä hauikset, aloittelin keväällä kuuden kilon käsipainoilla, nyt mennään jo 9,5kg painoilla.

Keskiviikosta sunnuntaihin tein 49h töitä, lauantaina ja sunnuntaina tein 14h vuorot ja ne meni kyllä yllättävän kivuttomasti, jutut vaan alko olla aika laadukkaita ja astiat putoili käsistä (anteeks työkamut), mutta muuten ihan jees! :D Viikonlopun aikana pääsin kokemaan lyhyen hoitsu-urani koskettavimman ja omalla tavallaan erittäin kauniin tapahtuman. Yleensä ei ole tarvinnut miettiä työasioita kotona, mutta sen vuoron jälkeen kyllä tuli mietittyä. Viikonloppuun mahtui siis itkua, naurua ja kaikkea siltä väliltä ja se itku jatkui tänään...

Poikanen aloitti koulun

Tänään koitti suuri päivä. Minun rakas poikaseni aloitti koulun. Miten voikaan hetkessä muuttua pieni päiväkotilainen reippaaksi koululaiseksi, vaikka reipas poikanen on kyllä aina ollut. Intoa täynnä suunnattiin koulutielle yhdessä aamulla. Voi tämä tunteiden kirjo mitä äitinä joutuukaan käymään. Eilen mietin, että miten ihmeessä selviän tästä päivästä itkuitta ja ekat kyyneleet piti vierittää jo eilen lukiessani tätä yhden kaverini facebook sivuilta:

"Lähetän sinut matkalle,
matkalle maailman ääriin.
Pakkaat itse reppusi,
itse ilman apua.
Silmäkulmassani kiiltää kyynel,
ikävän itku.
Hetkessä olet hävinnyt,
kadonnut opin ihmeelliseen maailmaan."

Tää on se tunne, kun puhutaan siitä kuinka aika vaan vilisee silmissä. Vasta poikanen oli minivauva ja nyt koitti koulutaipaleen alku. Kuinka ei voikkaan aina enää olla varma jokaisesta hetkessä missä lapsi m.enee, pitää luottaa että matkat sujuu hyvin ja osaa huolehtia omista tavaroistaan. Poikanen on saanut jo kulkea itsekseen lyhyitä matkoja ja olla melko vapaasti kavereiden kanssa, mutta silti napanuora vielä vähän kiristää jossain. On aika haikea olo, mutta tietenkin myös niin iloinen ja onnellinen ja ylpeä siitä, kuinka on saanut kasvatettua reippaan pienen miehen jo koululaiseksi. Onnea matkaan rakas!

Huomenna on sitten minun vuoroni aloittaa koulu, on kyllä jo kiva palata kouluun ja nähdä ihania luokkakavereita. Syksystä on tulossa melko tiivis ja päätin jo viime keväänä että syksyllä en tee töitä, keskityn pelkästään kouluun, mutta kuinkas kävikään. Olen ilmoittanut töihin, että voin tehdä elo-syyskuussa vielä viikonloppuisin yövuoroja ja niitähän riittää. En tiedä oliko ihan loppuun asti mietitty juttu taas, mutta siitäkin selvitään ihan varmasti. Lokakuussa alkaa sitten harjoittelut ja sen ohessa en kyllä oikeasti aio tehdä muita töitä. Savoniaan suoritan pari kurssia avoimen amk:n kautta vielä tässä syksyllä. Saattaa tulla taas pitkät yöt, mutta onneks tällä ruokavaliolla jaksaa. ;)

Bikini challengen aloitus ja puddingia biitsillä

Oonpas ollu nyt laiska tänne kirjoittelemaan. Ei oo oikein ollu aikaa. Viikonlopun olin öissä töissä ja on ollu kaikenlaista tässä (seli, seli). Viime viikko oli löysäily/mässäily viikko ja tänään alko Bikini Challenge, ekan päivän jälkeinen fiilis on ky huikee ja motivaatio korkeella. Ruoat on tosi hyvät ja helppo noudattaa, ei oo ollu vielä yhtään nälkä (varmaan eilen tankkasin kun viimestä päivää, nii hiilareita on riittäny tällekki päivälle ;D ) Fb:ssä on huippu ryhmä Bc:läisille, jossa on kova tsemppi päällä, toivottavasti kestää tää into koko 10vkoa...

Ens viikolla strattais arki kunnolla meidän perheessä. Mulla ja poikasella alkaa koulut ja neitonen meni tänään jo päiväkotiin "harjoittelemaan" pitkän loman jälkeen. Mulla tässä pari päivää vapaata ja sit onkin ke-su yhteensä 49h töitä, la ja su 14h vuorot. Treenien ajoitus tuo siis hiukan haastetta tähän viikkoon.

Aamu alkoi tänään aamulenkillä ja illalla tein vielä punttitreenin, nyt kädet tärisee niin etten meinannu saada piilareita pois silmistä!
Päivä oltiin biitsillä lasten kans, ja ah miten ihana sää! Varmaan tämän kesän vikoja biitsipäiviä on nää. Mulla oli kylmälaukussa mustikka-valkosulkaa puddingia mukana välipalana. Aluks se maistu hyvältä, mutta annos oli kyl liian iso ja alko loppu jo tökkiä, mut kiltisti söin annokseni.

Anteeks, tää postaus on nyt ilman kuvia, yritän lisäillä kuvia lähipäivinä, tällasia kuvattomia päivityksiä on tosi tylsä lukee. Bikini challengen alotuskuvatkin pitäis ottaa. Luvassa siis tulevat 10vkoa tiukkaa treeniä ja ruokavaliookaan ei tarvii ite miettii, kun kaikki on saneltu valmiiks. ;)

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Iltalenkit ja mietteitä syksystä

Lähiaikojen ihaninpia oivalluksia on iltalenkit! Treeniohjelmani suosittelee kovasti aamuaerobisia, mutta ne on välillä melko haastava toteuttaa tai ainakaan niin että pääsisin yksin lenkille, niin olen siirtynyt iltalenkkeihin. Lasten mentyä nukkumaan on ihanaa suunnata lenkille ja saada sitä kaivattua omaa aikaa. Tiedän, aamuaerobiset kuluttaa enemmän rasvaa ja tehostaa koko päivän rasvanpolttoa, mutta olen ajatellut asian niin, että parempi tämäkin vaihtoehto kuin ei mitään.

Tänään kävin iltalenkin taas pyöräillen tekemässä ja ihmettelin, että miksi lähiaikoina pidemmät pyörälenkit ovat jääneet. Pyöräily on aina kuulunut lempiurheilumuotoihini melkeinpä aina, joko tietä pitkin pyöräillen tai spinningissä. Välineurheilija kun olen, niin tietenkin pyöräillessä pitää olla lukkopolkimet ja klossikengät, että lenkistä saa kaiken mahdollisen hyödyn irti ja jalat töihin. ;)
 Pyöräily on siitä kivaa, kun melko lyhyessä ajassa pääsee kulkemaan pitkiä matkoja ja maisemat vaihtuu tiuhaan. Tämän päivän parasta antia oli, kun aloin ihmettelemään, että mistä tulee punainen valo pyörän tankoon ja tämähän se oli, auringonlasku:

Syksyn kuviot jo mielessä

Tällä viikolla palautin myös Savoniaan ilmoituksen, että otan koulupaikan vastaan, mutta olen koko lukuvuoden vielä poissa. Syksyllä suoritan joitakin Savonian kursseja jo avoimen amk:n kautta, enkä malttaisi millään odottaa, kun voin kertoa olevani kätilöopiskelija. Tällä viikolla pääsin käymään synnytyssaleilla Joensuussa ja tuli kyllä taas sellainen tunne, että voi kun sinne pääsisi pian harjoittelemaan ja töihin.

Syksyn treenitkin vähän muuttuu. Reilun viikon päästä aloitan Fitfarmin Bikini Challengen. Nälkä kasvaa syödessä sanonta pitää kyllä hyvin paikkansa tässäkin asiassa. Treenaamiseen jää koukkuun ja aina voi tavoitella jotain parempaa, eikä koskaan voi sanoa olevansa täydellinen. Poikaseni oli ihana, kun kuuli kun kerroin uudesta treeniohjelmastani, niin kysyi, että etkö sinä äiti jo muka ole bikinikunnossa. Aika kauniisti sanottu! :) Ensi viikko siis tiedossa lepoa ja löysäilyä ja sitten starttaa 10vkoa uudella ohjelmalla ja ruokavaliolla, ihan jo jännityksellä odotan uutta haastetta.

Miten tyttöjä tehdään

Näillä välineillä kotitreenit sujuu

Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta
ei raudasta tai puusta
Miten tyttöjä tehdään
no ne on toisia aineita 
mistä tämmöset koostuu
(PMMP, Tytöt)


Tää tyttö on tehty niistä toisista aineista ja liikkumisesta. Viikonlopun jälkeinen turvotus ja väsymys alkaa pikkuhiljaa helpottaa, kuinkas muutenkaan kun juomalla PALJON vettä, syömällä terveellisesti ja urheilemalla. Ja turvotus johtui pääosin kaikesta epäterveellisestä syötävästä. Tänään tein päivällä punttitreenin ja illalla kävin juoksemassa. Minulta monesti kysellään, että miten ehdin tehdä näitä kaikkea, mutta tässä vuosien myötä on oppinut hyvin organisoimaan asioita ja kun
kovasti tahtoo, järjestelee ja yrittää, niin kyllä ne onnistuu. Yöllä ei myöskään kannata nukkua liian paljoa, muuten se vie aikaa! ;)

Teen punttitreenin neljä kertaa viikossa, kotona siis ja aerobisen myös neljästi viikkoon. Kahdeksan treeniä on välillä hieman haastavaa sijoittaa johonkin, mutta kyllä aina keinot keksii. Tänäänkin treeniä tehdessäni lapset leikki kiltisti huoneessaan. Lapset alkaa olla aika tottuneita jo äidin treeneihin ja puuhailevat omiaan sen aikaa, tai jumppaavat ja tsemppaavat vieressä (tai päällä). Aerobiset (pääosin juoksua) onnistuu myös lasten kanssa, laitan pienemmän rattaisiin ja isompi ajaa pyörällä ja sitten mennään. Kerran laitoin neitokaisen rattaiden kyytiin ja kävelin lenkin aluksi, oltiin keretty mennä pari minuuttia, kun neiti sanoi kera syyttävän katseen: "äiti, meinasitko kävellä, JUOKSE!" Ja sitten taas juostiin, paras personal trainerini. Tänään pääsin kuitenkin yksin juoksulenkille illalla yhdeksän aikaan ja oli kyllä huippu ihana lenkki, vettä satoi, mutta sää oli niin raikas ja happirikas, oli myös niin hyvä juoksufiilis, että olisi jaksanut juosta vaikka kuinka paljon.

Mukavaa viikkoa kaikille, säät ei kovin mukavilta vaikuta, mutta nyt jaksaa taas paremmin vaikka urheilla! ;)

Kakkuja, kakkuja

Kakkujen tekeminen on yksi lempipuuhistani. Niitä on tosi kiva suunnitella ja toteuttaa. Tilauksestakin teen kakkuja aina, kun vaan ehdin ja ehdinhän minä! ;) Juhlia vaan ei ole kovin usein mihin tarviis kakkuja vääntää. Tässä muutamia vuosien varrelta mitä on tullut tehtyä samassa postauksessa kaikki. Jatkossa sitten erillään

Angry Birds kakku tilauskakkuna ystävälle. Kuorrute ja koristelut kaulintamassasta

 

Legokakku. Kaulintamassasta kuorrute, koristeet marsipaanista. Legoukot on oikeita legoja

Minnikakku. Kuorrute kaulintamassasta, Minnin pää marsipaanista. Pää oli niin iso, että viikon kuivumisaika ei riittänyt, mutta kesti onneksi kasassa

Minni cupcakes tietenkin Minnikakun seuraksi ;)

Peppikakku tilauksena ystävälle. Tuo tekstin sijoittelu jäi harmittamaan. Kuorrutus kaulintamassasta ja kuvio sokerimassasta. Kuvion tein värjäämällä sokerimassaa eri väreillä ja siitä palapelin tavoin yhdistelemällä palat Pepiksi.

Tää kakku on meidän neitokaisen ristiäiskakku. Lammas on tehty marsipaanista ja pikeeristä, muut koristeet sokerimassasta.

Linnakakku. Kuorrutteesta en ole kyllä enää ihan varma mistä sen tein, mutta linna on marsipaanista ja tuo polku sokeria

Angry Birdsien possukakku, kuorrute oli ensimmäinen kokeilu itse tehdystä vaahtokarkkimassasta ja sen kyllä huomaa, ei tullut kovin tasainen










Angry Birds keksejä, koristelut pikeerillä

Rokit rokkailtu

Viikonloppu meni siis Ilosaarirockin merkeissä. Paljon hyviä keikkoja, ihania jälleennäkemisiä, ystäviä ja aurinkoa. Alueella ei puhelin toiminut lähestulkoon lainkaan ja kun hävitti oman porukan, niin saikin hetken aina haeskella, mutta onneksi aina törmäsi tuttuihin! Lauantain paras esiintyjä oli Haloo Helsinki, paljon hyviä biisejä ja hieno tunnelma. Yleisössä oli monella tippa linssissä Vapaus käteen jää ja Maailma on tehty meitä varten biisien aikana. On niissä kyllä hienot ja koskettavat sanoitukset.

Samuli Putro

Sunnuntaita ei olisi voinut aloittaa paremmin, kuin Samuli Putrolla ja Jukka Pojalla. Putron keikoilla olen ollut ennenkin, eikä tarvinnut pettyä tälläkään kerralla. Biisien tarinat vetää mukaansa ja livenä ne on aina vaan parempia. Putron lavastukselle erityismaininta, lavasteina oli käytetty vanhoja lavoja torneina ja niiden takana oli valot, kauniin yksinkertaista ja Putromaista. Putron lantionliikkeet ja hauska lavashow saa yleisön hymyn huulille. Keikan kruunasi viimeisenä biisinä Älä huuda mulle.














Jukka Pojan keilla fiilisteltiin letkeissä tunnelmissa auringon paisteessa. Rullaan biisistä tuli mieleen minun ensimmäinen Ilosaarirock (vuotta en kyllä muista), jossa Jukka Poika oli silloin Kapteeni Ä-nen riveissä. Melkeinpä kaikki hyvät Jukka Pojan biisit päästiin kuulemaan.

Koko rokki tuli tallusteltua släpäreillä, ja sen kyllä huomaa jaloista. Huh, miten likaiset voikaan olla. Kulumalla vaan lähtee nämä liat!












Sunnuntain viimeinen esiintyjä oli PMMP ja oli kyllä mahtava lavashow jälleen. Rusketusraidoissa järkkäri pääsi lavalle hillumaan Paulan ja Miran kanssa. Oli kyllä hauska show. Hurjia mimmejä! Minun lemppari biisi, Tytöt soitettiin myös. Hyvä päätös ihanalle rokkiviikonlopulle!







Isoin kiitos viikonlopusta kuuluu minun huippu ihanille vanhemmille. Lapset oli siellä hoidossa perjantaista tähän päivään saakka. Ei sitä aina tajuakkaan miten korvaamaton apu arjessa (ja juhlassa) he ovat. Kiitos äiti ja iskä, ootte ihania! <3 p="">

Ilosaarirock!!

Tätä on odotettu, kesän harvoja viikonloppuvapaita ja ohjelmassa Ilosaarirock! Lasten kanssa pyöräiltiin päivällä taidemuseon pihalla olleeseen LastenPoppiin. Lapsille oli vaikka mitä mielenkiintoista ohjelmaa, oli seikkailurataa, piknikkiä, keppinuken tekoa, tanssia ja vaikka mitä. Molemmat lapset viihtyi oikein hyvin ja äidilläkin oli hauskaa. Keppinukkea askarrellessa meiltä tuli valokuvaaja kysymään, että voisiko ottaa kuvan meistä ensi kesän Kägi-lehteen ja suostuttiinhan me. Ensi vuotta odotellessa siis!

Kotiin pyörräillessä neitokainen nukahti pyörän kyytiin, tapansa mukaisesti. Pian kotiin päästyä mummo ja minun sisko tulivat hakemaan lapsia mummolaan viikonloppuhoitoon. Mulla on kyllä niin ihanat vanhemmat. Ne hoitaa aika usein lapsia ja siellä on lapsille vaikka mitä kivaa tekemistä, kun rannalla asuuvat. Lapset oikein odottaa mummon ja ukin luo pääsyä ja neitokainen on ihan ukin tyttö. Lapset pääsee huomenna Vekararokkiin, kun me vanhemmat päästään sitten Ilosaarirockiin.

Tänään oli harvinainen ilta, koko ilta yksin rauhassa kotona. Kävin kaupungilla vaihtamassa rannekkeen ja ottamassa hienot rokkikynnet Effectin kojulla. Noita kynsilakkoja pitää kyllä hommata!
Kotona tein tämä viikon viimeisen treenin ja huomenna siirrytään rokkihuumaan!

Ihanaa kesäistä viikonloppua kaikille ja huippukivaa Ilosaarirockia sinne menijöille, törmäillään!

ranneke ja kynnet!

Kovvaa reeniä

Keväällä innostuin treenaamisesta eri tavalla kuin ennen. Aina olen tykännyt urheilusta ja harrastanut sitä aktiivisesti, milloin mitäkin kokeillen. Liikunta on keino, joka auttaa jaksamaan arjessa, tuo kaivattua omaa aikaa ja mikä parasta, auttaa pysymään kunnossa! ;)


Puolimaraton

Alkuvuodesta aloitin puolimaraton projektin luokkakaverini kanssa. Muutaman kuukauden treenauksen tulokset testattiin 4.5 järjestetyssä Joensuu Maratonissa. Aikaa puolikkaalle kului 2h 15min, tavoitteena oli päästä maaliin! Kokemus oli hieno, eikä varmasti jää siihen. Juoksuohjelman mukaisesti treenatessani mietin, että mitäs sitten kun se on juostu, juoksua olisi tietenkin voinut jatkaa ja tavoitella parempia aikoja, mutta törmäsin Fitfarmin mainokseen superdieetistä.

Lihaksien kasvattelua

Ilmoittaudun superdieetille ja aloitin puolimaratonin jälkeen tiukan treenauksen ja syömisen ohjeiden mukaan. Tavoitteenani oli saada kroppaa kiinteämmäksi ja ehkä pudottaa painoa pari kiloa. Kuudessa viikossa kiloja lähti neljä ja vyötäröltä senttejä 10! Kiinteytymistä siis tapahtui ja rasvan määrä väheni kehossa. Rasvaprosenttia en ole uskaltanut mittauttaa! Nälkä kasvoi syödessä kuuden viikon jälkeen ja jatkoin superdieettiekstraan huippuhyvien harjoitusohjelmien takia.

Treenit tehdään jättiläissarjoina ja itsensä on kyllä päässyt haastamaan. Treenit olen kaikki tehnyt kotona. "Kotisalillani" on levypainosarja, käsipainosarja, kahvakuulat (7,5kg ja 12kg), käsipainoja, jumppapallo ja leuanvetotanko. Tässä kuvia todisteena siitä, että kotitreenilläkin saa jotain aikaan ;)

Toukokuussa, aloituskuva

Tänään, 10vkon treenin jälkeen

Aloituskuva toukokuulta

6 vkon treenauksen jälkeen

Opiskeluja

Peruskoulun jälkeen oli haaveissani poliisin ammatti. Sävelet oli ihan selvät, menen ammatikouluun opiskelemaan turvallisuusvalvojaksi, sieltä armeijaan ja sitten poliisikouluun. Ysiluokan keväällä treenasin kovasti turvallisuusalan pääsykokeita varten, pääsykokeissa testattiin fyysistä kuntoa, matemaattisia taitoja ja äidinkieltä. Hakijoita oli paljon ja aloituspaikkoja parikymmentä. Testit meni hyvin ja koulupaikka avautui, Kuopiossa. Niin muutin 16vuotiaana Kuopioon opiskelija-asuntolaan soluasuntoon. Koulu osoittautui kuitenkin jo ensimmäisenä vuotena sellaiseksi, etten sitä loppuun asti kävisi, opintoihin kuului paljon sähköalan opintoja ja enhän minä niistä tajunnut mitään. Kämppiksenäni oli jonkun aikaa nainen, joka opiskeli matkailuvirkailijaksi ja se kuullosti mielenkiintoiselle, niinpä päätin hakea seuraavassa yhteishaussa sinne, mutta tällä kertaa Joensuuhun. Matkailua pääsin opiskelemaan ammattikouluun ja sen tutkinnon suoritin, tosin vuoden pidin välillä taukoa, kun poikani syntyi.

Ehkäpä sairaanhoitajaksi?

Matkailualan työnäkymä ei ollut kovin hyvä Joensuussa, tein jonkun aikaa töitä hotellissa ja siellä sijaitsevassa ravintolassa, mutta ravintolatyö ei ollut kyllä minun juttu. Töitä haeskelin sieltä sun täältä ja työttömänäkin kerkesin olemaan pari kuukautta. Pääsin töihin vakuutusyhtiöön asiakasneuvojaksi, jossa työskentelin vajaat kaksi vuotta, kunnes sain tyttäreni ja olin taas vuoden kotona, jolloin oli hyvä aika miettiä seuraavaa ammattia. Kätilön opintoja olin salaa miettinyt jo jonkun aikaan, mutta päätin kuitenkin hakea sairaanhoitajaksi, koska kätilötkin opiskelevat ensiksi sairaanhoitajaksi ja Joensuussa ei ole sitä koulutusta. Yllätyksekseni pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Nyt on ensimmäinen vuosi takana ja olen kyllä tykännyt tosi paljon. Opiskelu on ollut kivaa ihanien luokkakavereiden ansiosta ja motivaatiokin oli kohdallaan (melkein koko vuoden ;) ).

Pistoharjoituksia koulussa, oli aika jännää!

Unelma-ammatti löytyi!

Ensimmäisenä vuotena monissa kohtaa mietin asioita kätilön työn kautta ja ajatus kätilön ammatista on vain vahvistunut ja päätin hakea tänä keväänä yhteishaussa kätilöksi Kuopioon. Pääsykokeet oli laaja psykologinen testaus ja olin jo heittänyt kirveen kaivoon, etten sinne pääse, mutta kuinkas kävikään, opiskelupaikka Savonia ammattikorkeakoulussa, kätilötyön koulutusohjelmassa aukesi! Tunne oli huikea ja uskomaton, kun näin nimeni valittujen listalla! Oikeasti voin olla joku päivä kätilö! En usko oikein vieläkään sitä. Hakijoita oli huikea määrä ja valittuja pieni joukko. Opiskelu Kuopiossa saa vielä kuitenkin odottaa vuoden, jatkan Joensuussa sairaanhoitajaopintoja, koska kaksi ensimmäistä vuotta on samanlaiset sisällöltään molemmissa koulutusohjelmissa.

Kirjoittelen myöhemmin omassa postauksessa siitä miksi juuri kätilöksi ja muutenkin opiskelujuttuja

Bloggeriksi, bloggaajaksi, blogistiksi vai mikä se oli?

Niin sitten minustakin sitten tuli blogin kirjoittaja pitkän pitkän harkinnan jälkeen. Aluksi minun piti perustaa leivontablogi, no se kariutui siihen, kun päivityksiä olisi tullut melko harvakseltaan. Sitten koulusta pyydettiin mietiskelemään opiskelijablogia, sekin vois olla ihan kiva, mutta ei minun opiskeluistakaan joka päivä olisi kauheasti kirjoteltavaa. Tänä vuonna olen innostunut treenaamisesta lihasten kasvattelu mielessä, joten mietin jo välillä treeniblogia. Sitten keksin, että ehkäpä tämän kaiken voisi yhdistää ja tadaa! Jauhelihapullikastike on valmis julkaistavaksi. Sopivasti kaikkea, yhtä sekavaa kuin jauhelihapullikastike, välillä tasaista kastiketta (tosin minun kastikkeissa paakkuja riittää) ja sitten on niitä vuoren huippuja tai pienempiä mäkiä, lihapullia. 

Blogissani perheillään, opiskellaan, treenataan, leivotaan, työskennellään ja oleillaan. 

Mistä nimi blogille?

Nimi oli seuraava haaste, jonka takia blogin aloitus siirtyi. Olen lukenut paljon erilaisia blogeja ja aina ne erikoisimmat ja yksinkertaisimmat ovat jääneet mieleen. Rakkaan tyttäreni lempiruoka, neidin itse keksimä nimi, jauhelihapullikastike. Aina kun kysyy, että mitä ruokaa tehdään tänään, niin vastaus on: jauhelihapullikastiketta ja nimenomaan i:llä! Nimestä siis kiitos pienelle 2,5 vuotiaalle neidille.

Blogini nimen keksijä LastenPopissa tänään