Opiskeluja

Peruskoulun jälkeen oli haaveissani poliisin ammatti. Sävelet oli ihan selvät, menen ammatikouluun opiskelemaan turvallisuusvalvojaksi, sieltä armeijaan ja sitten poliisikouluun. Ysiluokan keväällä treenasin kovasti turvallisuusalan pääsykokeita varten, pääsykokeissa testattiin fyysistä kuntoa, matemaattisia taitoja ja äidinkieltä. Hakijoita oli paljon ja aloituspaikkoja parikymmentä. Testit meni hyvin ja koulupaikka avautui, Kuopiossa. Niin muutin 16vuotiaana Kuopioon opiskelija-asuntolaan soluasuntoon. Koulu osoittautui kuitenkin jo ensimmäisenä vuotena sellaiseksi, etten sitä loppuun asti kävisi, opintoihin kuului paljon sähköalan opintoja ja enhän minä niistä tajunnut mitään. Kämppiksenäni oli jonkun aikaa nainen, joka opiskeli matkailuvirkailijaksi ja se kuullosti mielenkiintoiselle, niinpä päätin hakea seuraavassa yhteishaussa sinne, mutta tällä kertaa Joensuuhun. Matkailua pääsin opiskelemaan ammattikouluun ja sen tutkinnon suoritin, tosin vuoden pidin välillä taukoa, kun poikani syntyi.

Ehkäpä sairaanhoitajaksi?

Matkailualan työnäkymä ei ollut kovin hyvä Joensuussa, tein jonkun aikaa töitä hotellissa ja siellä sijaitsevassa ravintolassa, mutta ravintolatyö ei ollut kyllä minun juttu. Töitä haeskelin sieltä sun täältä ja työttömänäkin kerkesin olemaan pari kuukautta. Pääsin töihin vakuutusyhtiöön asiakasneuvojaksi, jossa työskentelin vajaat kaksi vuotta, kunnes sain tyttäreni ja olin taas vuoden kotona, jolloin oli hyvä aika miettiä seuraavaa ammattia. Kätilön opintoja olin salaa miettinyt jo jonkun aikaan, mutta päätin kuitenkin hakea sairaanhoitajaksi, koska kätilötkin opiskelevat ensiksi sairaanhoitajaksi ja Joensuussa ei ole sitä koulutusta. Yllätyksekseni pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Nyt on ensimmäinen vuosi takana ja olen kyllä tykännyt tosi paljon. Opiskelu on ollut kivaa ihanien luokkakavereiden ansiosta ja motivaatiokin oli kohdallaan (melkein koko vuoden ;) ).

Pistoharjoituksia koulussa, oli aika jännää!

Unelma-ammatti löytyi!

Ensimmäisenä vuotena monissa kohtaa mietin asioita kätilön työn kautta ja ajatus kätilön ammatista on vain vahvistunut ja päätin hakea tänä keväänä yhteishaussa kätilöksi Kuopioon. Pääsykokeet oli laaja psykologinen testaus ja olin jo heittänyt kirveen kaivoon, etten sinne pääse, mutta kuinkas kävikään, opiskelupaikka Savonia ammattikorkeakoulussa, kätilötyön koulutusohjelmassa aukesi! Tunne oli huikea ja uskomaton, kun näin nimeni valittujen listalla! Oikeasti voin olla joku päivä kätilö! En usko oikein vieläkään sitä. Hakijoita oli huikea määrä ja valittuja pieni joukko. Opiskelu Kuopiossa saa vielä kuitenkin odottaa vuoden, jatkan Joensuussa sairaanhoitajaopintoja, koska kaksi ensimmäistä vuotta on samanlaiset sisällöltään molemmissa koulutusohjelmissa.

Kirjoittelen myöhemmin omassa postauksessa siitä miksi juuri kätilöksi ja muutenkin opiskelujuttuja